Viime aikojen keskustelu hoivakotien sosiaalisen median käytöstä on nostanut esiin tärkeän ja vaikeankin kysymyksen: miten hoivakodin arjesta voidaan viestiä tavalla, joka lisää läheisten ymmärrystä ja luottamusta, mutta samalla kunnioittaa asukkaiden yksityisyyttä, ihmisarvoa ja turvallisuutta?
Keskustelun taustalla on huoli siitä, että hoivakotien arkea kuvataan joskus julkiseen sosiaaliseen mediaan tilanteissa, joissa asukkaat eivät välttämättä täysin ymmärrä, mitä kuvien tai videoiden julkaiseminen tarkoittaa. Erityisesti muistisairaiden kohdalla kysymys on herkkä: voiko henkilö aidosti hahmottaa, että kuva päätyy mahdollisesti pysyvästi julkiseen verkkoon, nähtäväksi hyvin laajalle yleisölle?
Samalla on kuitenkin tärkeää tunnistaa toinen, yhtä todellinen tarve. Omaiset haluavat tietää, miten heidän läheisensä voi. Moni kokee epävarmuutta ja huolta erityisesti silloin, kun yhteydenpito jää vähäiseksi tai arjesta ei kuulu mitään. Usein kyse ei ole suurista asioista, vaan hyvin inhimillisestä tarpeesta saada pieniä merkkejä siitä, että kaikki on hyvin: osallistuiko läheinen päivän toimintaan, oliko hän ulkona, miltä päivä vaikutti tai oliko tunnelma hyvä.
Sosiaalisen median alustat on suunniteltu näkyvyyttä, tavoittavuutta ja vuorovaikutusta varten. Niiden logiikka perustuu julkisuuteen: sisältöjä katsotaan, jaetaan, kommentoidaan ja algoritmit levittävät niitä eteenpäin.
Tässä mielessä on aiheellista kysyä, onko oikea ratkaisu julkaista hoivakodin arkea julkisissa kanavissa vai pitäisikö viestinnän tapahtua suljetussa, turvallisessa ympäristössä vain niille ihmisille, joille tieto aidosti kuuluu.
Varpu Digitalin omaisviestintä on rakennettu juuri tätä haastetta varten.
Varpu Digital ei perustu ajatukseen julkisesta näkyvyydestä, vaan turvallisesta läheisviestinnästä. Sen lähtökohtana on, että omaisella on oikeus saada tietoa läheisensä arjesta – mutta niin, että tieto menee vain oikeille ihmisille.
Kun hoivayksikössä jaetaan kuuluminen, kuva tai pieni hetki arjesta Varpu Digitalin kautta, se ei päädy avoimeen sosiaaliseen mediaan. Sen näkevät vain ne omaiset, joilla on siihen oikeus. Viestintä pysyy suljetussa, tietoturvallisessa ympäristössä, jossa yksityisyys säilyy eikä asukkaan arjesta tehdä julkista sisältöä.
Tämä muuttaa myös koko viestinnän tarkoituksen.
Julkisessa somessa kuvan ottamiseen voi helposti liittyä ajatus siitä, miltä toiminta näyttää ulospäin. Suljetussa omaisviestinnässä lähtökohta on toinen: tarkoitus on kertoa läheiselle, että hänen omaisensa voi hyvin ja osallistuu arkeen. Sama kuva ulkoiluhetkestä tai askartelusta voi näyttää täysin samalta, mutta merkitys on aivan eri. Kyse ei ole markkinoinnista, vaan välittämisestä.
Monelle omaiselle pienikin viesti voi olla merkityksellinen. Kuva kahvihetkestä, lyhyt kuuluminen hyvästä päivästä tai tieto osallistumisesta yhteiseen toimintaan voi vähentää huolta enemmän kuin ajatellaan. Samalla myös henkilöstön työ helpottuu, kun omaisten jatkuva tarve soittaa ja kysyä kuulumisia vähenee.
Turvallinen omaisviestintä ei siis ole vain tekninen ratkaisu. Se on tapa rakentaa luottamusta, vahvistaa omaisten mielenrauhaa ja tehdä näkyväksi sitä hyvää työtä, jota hoivayksiköissä tehdään joka päivä – ilman että asukkaiden yksityisyydestä tarvitsee tinkiä.
Yhteenveto
Hoivakotien viestinnän tarve on todellinen, mutta julkinen sosiaalinen media ei aina ole siihen paras tai eettisesti kestävin ratkaisu. Erityisesti muistisairaiden ja haavoittuvassa asemassa olevien asukkaiden kohdalla on tärkeää pohtia tarkasti yksityisyyttä, suostumusta ja ihmisarvon toteutumista.
Varpu Digital tarjoaa vaihtoehdon, jossa omaiset voivat saada läheisensä arjesta merkityksellisiä kuulumisia turvallisesti, suljetussa ympäristössä ja vain heille kuuluvalla tavalla. Kun viestinnän keskiössä ei ole näkyvyys vaan läheisen hyvinvointi, syntyy ratkaisu, joka palvelee sekä omaisia, henkilöstöä että ennen kaikkea asukasta itseään.
Varaa maksuton esittely tästä.